Verkko-opetus ja verkko-oppimisympäristöt ovat muodostuneet yhä merkitsevämmäksi osaksi kaikenikäisten oppijoiden opiskelua ja oppimista. Tarjolla on yhä enemmän sähköisiä oppimisympäristöjä koulutuksen eri asteilla alakoulusta yliopistolliseen täydennyskoulutukseen. Verkko-opiskelumahdollisuudet lisääntyvät ja siten ajallisesti joustava ja paikasta riippumaton opiskelu mahdollistuu. Perinteisten suljettujen verkko-oopimisympäristöjen rinnalle on 2000-luvun lopulla tullut avoimet sosiaalisen median sovellukset, jotka ovat sekä helppoja että edullisia käyttää. Tässä esityksessä keskitymme yhden sosiaalisen median sovelluksen, blogin, käyttöön opetuksen ja ohjauksen tukena.
Erilaiset blogialustat ja -palvelut ovat helppokäyttöisiä: kuka tahansa voi julkaista oman bloginsa tai osallistua keskusteluun jonkun toisen ylläpitämässä blogissa. Yhä useammat opettajat ovat alkaneet tehdä opetus-, kurssi- tai tutkimussivustoja. Blogit soveltuvat hyvin opetuskäyttöön, eikä niihin ole olemassa valmista mallia tai kaavaa. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Blogia voidaan käyttää myös vapaamuotoisena keskustelu- ja palautekanavana, jolloin kommentointi täydentää luennolla tapahtuvaa keskustelua. Seuraavassa vaiheessa voidaan antaa opiskelijoille blogin päivitysoikeudet, jolloin blogi toimii osallistujien julkisena yhteistyöalueena. Omien blogien kirjoittaminen voi olla myös osana kurssin suoritusta. (Manninen et al., 2007)
Verkko-oppimisympäristön käyttäminen ja kehittäminen vaatii opettajilta kouluttautumista ja taitojen kehittämistä. Opettajien pedagoginen tuki voidaan järjestää osana tietohallintoa tai yhdistää opetustehtäviin. Verkko-opettajalta vaaditaan pedagogista osaamista, ymmärtämystä oppimisesta, opetuksesta, ohjauksesta ja koulutussuunnittelusta. Opettajalta edellytetään myös tietokoneen ja perussovellutusten hyvää hallintaa, oppimisalustojen toiminnan tuntemusta sekä verkkomateriaalin tuottamisen taitoa. (Koivisto et al., 2007) Myös opiskelijoilta edellytetään uusia oppimisen strategioita, jotta opiskelu verkkoympäristössä todella tukisi ymmärtävää oppimista. (Salovaara, 2006)
Tämän tehtävän tavoitteena on esitellä blogin käyttöä opetuksessa sekä kuvata sitä esimerkin avulla lukion ja yläkoulun opetuksessa. Tehtävässä esitellään verkko-oppimisympäristöjen käyttössä tarvittavia oppimisen strategioita, pohditaan blogin käytettävyyttä opetuksen tukena affordanssiteorian näkökulmasta sekä blogin pedagogista käytettävyyttä yläkoulu- ja lukio-opetuksessa. Ryhmämme jäsenillä ei ole kokemusta blogin käytöstä opetuksessa, mutta mielenkiintoa sen kokeiluun on. Työn tavoitteena olisikin saada muutama kokeilukerta blogin käyttöön opetuksen tukemisessa.
2 Oppimisympäristö ja oppimisen strategiat
Verkko-oppimisympäristöjen käyttö vaatii oppijalta totutuista toimintatavoista poikkeavaa oppimisen strategioiden käyttöä. Oppimisen strategioilla tarkoitetaan tietoisia kognitiivisia toimintoja, joiden avulla oppija pyrkii saavuttamaan oppimistehtävälle asettamansa tavoitteet. Tutkimusten mukaan ymmärtävän oppimisen voi saavuttaa todennäköisemmin käyttämällä oppimisen strategioita (esim. tavoitteiden ja toimintatapojen pohdinta) kuin ilman niitä. Oppimaan oppimisella tarkoitetaan mahdollisuutta erilaisten oppimisen strategioiden oppimiseen. (Salovaara, 2006) Esimerkiksi yliopisto-opintojen opintojaksokuvauksiin on tästä syksystä lähtien merkitty oppimistavoitteet, jotka helpottavat asettamaan tavoitteita omalle oppimiselle ja sitä kautta auttavat opiskelijaa löytämään itselleen parhaiten soveltuvat oppimisen strategiat.
Oppimisen strategiat voidaan luokitella seuraavasti:
1. harjoittelustrategiat - tiedon toistaminen (alleviivaus, muistisanat, tiedon kopiointi).
2. eloborointistrategiat - sisällön muokkaaminen ymmärrettävään muotoon tai itselle merkitykselliseksi (aiempi tieto, kokemus).
3. organisointistrategiat - tiedon jäsentely, ryhmittely, kategorisointi, käsitekarttojen laatiminen.
4. metakognitiiviset strategiat - oman oppimisen seuraaminen, tarkkailu ja tietoinen ohjailu.
5. affektiiviset strategiat - vaikuttaminen omiin sisäisiin tunnetiloihin (tietoinen keskittyminen, muiden asioiden sulkeminen ajatusten ulkopuolelle).
Kohdan 1. toimintatavat ovat pintatason strategioita ja kohtien 2.-5. syvätason strategioita. Jako tietoa toistaviin ja tietoa tuottaviin strategioihin ottaa huomioon myös sosiaalisen ulottuvuuden. (Salovaara, 2006)
Oppimisympäristö ohjaa oppijan käyttämien strategioiden valintaa. Oppija käyttää erilaisia oppimisen strategioita tilanteen ja tehtävän tavoitteiden mukaan. Oppimisympäristöjen käyttöä oppimisen tukena voidaan perustella sillä, että niissä oppija "pakotetaan" prosessoimaan tietoa ja käyttämään oppimisen strategioita. Teknologiaperustaiset oppimisympäristöt lisäävät oppimisen prosessien läpinäkyvyyttä, esim. tallentuvien keskustelujen ja oppimistehtävien muodossa. Verkko-oppimisympäristössä on helppo havaita oman toiminnan lisäksi myös muiden toiminta. Myös opettajan on helppo havaita, miten kukin oppija etenee ja milloin tukea tarvitaan. (Salovaara, 2006)
Salovaaran mukaan hyperteksti ei tuota parempaa oppimista kuin tavallinenkaan teksti, vaan merkityksellisiä ovat tekstin prosessoinnin strategiat. Ne helpottavat luetun sisällön ymmärtämistä, sen liittymistä aiemmin opittuun sekä tiedon soveltamista. Prosessointiin liittyviä strategioita on mm. tekstin pääideoiden hahmottaminen, muistiinpanojen tekeminen, tiedon organisointi, selittäminen, analysointi, hyperlinkkien luominen, käsitekarttojen tekeminen.On kuitenkin huomattava, että em. strategiat edistävät oppimista vain, jos ne eivät kuormita oppijan kognitiivista taakka. Oppijan, jolle hypertekstin käyttöympäristö vaatii ponnistelua, ei voi hyödyntää syvätason strategioita oppimisprosessissaan. Oppimisympäristön suunnittelussa on siis otettava huomioon sisällön lisäksi oppijoiden strategioiden käytön tukeminen. (Salovaara, 2006)
3 Affordanssiteoria
Affordanssi tarkoittaa toimijan ja ympäristön välistä vuorovaikutusta, jolloin täytyy ottaa huomioon opiskelijan ominaisuudet ja tarpeet sekä ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. Affordanssit eivät ole ympäristön tai yksilön ominaisuuksia, resursseja tai piirteitä, vaan ne muodostuvat vuorovaikutuksessa/ havaitsemisessa / toiminnasssa / oppimisessa näiden välille (Hyvönen, 2009). Harto Pönkä on kuvannut sosiaalisen median palveluita Gene Smithin hunajakennostokuvalla (Smith, 2007), jonka avulla voidaan havainnollistaa sosiaalisen median teknisiä ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia eli affordansseja. Keskellä sijaitseva kenno kuvaa henkilön verkkoidentiteettiä (identity). Ympärillä olevat kennot ovat läsnäolo (presence), suhteet (relationships), keskustelutavat (conversation), intressiryhmät (groups), maine (reputation) ja tiedon jakaminen (sharing). (Pönkä, 2009)
Affordanssiteorian mukaan blogi on verkko-oppimisympäristö, jossa toimijalta edellytetään tiettyjä oppimisen strategioita, jotta hän voisi hyödyntää blogin tarjoamat tekniset mahdollisuudet. Blogin tärkein käyttömahdollisuus on tiedon jakaminen tietylle intressiryhmälle. Reaaliaikaista läsnäoloa blogi ei mahdollista, mutta asynkroninen keskustelu ja kommentointi kuuluvat blogin teknisiin ominaisuuksiin.
4 Blogin pedagoginen käytettävyys
Käytettävyys on Tuhkasen (2008) mukaan mitta siitä, miten hyvin määrätyt käyttäjät voivat käyttää tuotetta tai palvelua määrätyssä käyttötilanteessa, kuten opiskelussa, ja samalla saavuttaa asetetut tavoitteet, kuten tuloksellisuus, tehokkuus ja miellyttävyys. Kun tarkastelemme oppimisympäristön tai oppimisaihion käytettävyyttä opetuksessa, niin kannattaisi keskittyä seuraavaan näkökohtaan. Iiskalan ja Hurmeen (2006) artikkelissa todetaan, että teknologinen ympäristö pitäsi rakentaa siten, että se auttaisi opiskelijaa suuntautumaan tehtävään eli kiinnittämään huomio ongelmanratkaisun kannalta krittiisiin vaiheisiin esim. apukysymysten avulla. Puhutaan oppijan metakognition tukemisesta eli scaffoldingista.
Verkko-opetusta on kehitettävä enemmän vuorovaikutuksen suuntaan ja pedagogiseen käytettävyyteen sekä helppokäyttöisyyteen tulee kiinnittää huomiota entistä enemmän huomiota. Mitä enemmän opetus painottuu verkkoon, sitä tärkeämmäksi pedagoginen käytettävyys nousee. Pedagogisen käytettävyyden puitteissa tulee kiinnittää paljon huomiota opiskelijoiden vuorovaikutus- ja opiskelutaitoihin sekä opiskelijoiden ohjaamiseen ja tukemiseen. (Tuhkanen, 2008)
Yläkoulu- ja lukio-opetuksessa voisi kokeilla kurssiblogin käyttöä. Sinne olisi helppo laittaa kurssin sisältö powerpoint-esityksenä. Blogista löytyisi myöhemminkin tunneilla käyty materiaali, jos opiskelija joutuu olemaan tunnilta pois. Tällä hetkellä tällaiselle ominaisuudelle on tarvetta, koska esimerkiksi lukiossa saattaa olla samaan kellonaikaan kaksi eri kurssia ja opiskelija joutuu tekemään valintoja, minne menee. Kurssiblogiin pitäisi saada myös ilmoitustaulu (liitutaulu), jonne laitettaisiin mm. ne tehtävät, mitä tunnilla tehtiin, tehtävänumeroineen sekä esim. kotitehtävät. Tehtävien ratkaisuja ei olisi sinne syytä laittaa. Esim. matemaattiset merkit on työläitä merkitä blogiin. Blogissa pitäisi olla myös keskustelukanava / kotiläksykanava, jonka avulla opiskelijat pystyisivät keskustelemaan ja ratkaisemaan yhdessä vaikeita tehtäviä.
Opettaja voisi myös osallistua näihin keskusteluihin ohjailemalla opiskelijoita oikeaan suuntaan ja oikeaan ratkaisuun. Keskustelua tulisikin tukea erilaisten kommentointityyppien avulla esim. kysymys, informaatio ja vasta-argumentti tai käyttämällä rooleja, kuten kysyjä, tarkkailija ja arvioitsija. Ohjaajan tulee ohjata keskustelua oppimistavoitteiden suuntaan esittämällä syventäviä kysymyksiä (Iiskala & Hurme, 2006). Ohjaajalla on tässä merkittävä rooli, jotta opiskelija motivaatio säilyisi loppuratkaisuun asti. Opiskelijoille tulee antaa tieto siitä, että opettaja seuraa heidän toimintaansa ja on kiinnostunut opiskelijoiden toiminnasta. Verkko-ohjaus ei ole sama asia kuin ohjeistus, vaan siihen kuuluu opiskelijoiden oppimisprosessin ohjausta alusta loppuun saakka.
Kurssiblogin täytyy ehdottomasti sisältää myös linkkivinkit-osio, jonne olisi aihealueittan koottu kaikkea mahdollista asiasta ja tämä olisi sellainen osio, jota täydennettäisiin yhdessä. Näin opiskelijat saisivat myös itse osallistua blogin sisällön tekemiseen ja kerätä sinne oman kiinnostuksen kohteita, julkaisuja tai vaikka vanhoja ylioppilaskokeita eli toisinsanoen kurssiblogiin annettaisiin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimisi osallistujien julkisena yhteisöalueena (Pönkä, 2009). Kurssiblogista voisi lähteä linkit myös jokaisen opiskelijan omaan oppimisblogiin /oppimispäiväkirjaan. Sinne opiskelijat voisivat koota ajatuksiaan meneillään olevasta kurssista ja kurssin lopuksi sen, mitä he oppivat. Kurssiblogissa voisi olla myös kurssia koskeva palautekanava. Oppilaat voisivat kommentoida kurssin vaativuutta, puutteita, hyviä ja huonoja asioita.
Ainakin lukiossa tällainen kurssiblogi toimisi oikein hyvin, koska opiskelijat ovat motivoituneita ja kiinnostuneita aineesta. Kokonaisvaltaiseen opiskeluun blogi ei ehkä sovellu ainakaan kaikissa aineissa. Esimerkiksi luonnontieteissä aineissa omakohtaisella kokeellisuudella on merkittävä rooli opinnoissa ja edelleenkin tarvitaan luokkahuonetyöskentelyä labrojen parissa. Blogi ei välttämättä sovellu myöskään kaikkeen yläkoulussa tapahtuvaan opiskeluun. Oppiaineiden pakollisuus/vapaavalintaisuus saattaa vaikuttaa oppimisympäristön käytön motivaatioon. Toisaalta sosiaalisen media käytöllä voitaisiin myös herättää kiinnostusta pakollisiin ja opiskelijoiden mielestä vähemmän kiinnostaviin oppiaineisiin. Opettajan kannalta oppimateriaalin tekeminen, ylläpitäminen ja opiskelun ohjaus verkossa voivat olla työläitä ja aikaa vieviä. Tämä saattaa johtaa siihen, että opiskelijat kokevat puutteita ohjauksessa ja vuorovaikutuksessa.
Blogin käytön hyviä puolia on:
1. Opetus monipuolistuu.
2. Kynnys tietokoneen käyttämiseen opiskelun tukena madaltuu.
3. Opettajan poissaollessa tunnin materiaalin ja tehtävät saa blogiin opiskelijoiden saataville.
4. Opiskelumotivaatio kasvaa.
5. Erilainen ja vaihteleva oppimisympäristö, tukee erilaisia oppimistapoja.
6. Oman tiedon jakaminen muille on vaivatonta ja helppoa.
7. Keskustelukanavan avulla opiskelijat voivat kannustaa toinen toistaan opinnoissaan.
8. Omaa oppimista voi seurata.
Kokeet ovat osoittaneet, että oppimisympäristöllä on oleellinen merkitys sille, mitä opitaan (Bransford, 2004). Joku ei opi luokkahuoneessa, mutta oppii verkkoympäristössä. Avoimen yliopiston verkko-opiskelijan muotokuvan tutkimuksessa verkko-opiskelun hyvänä puolena on aika- ja paikkajousto, sillä verkossa voi opiskella vaikka yöllä. Myös itsenäisyys kuuluu hyviin puoliin ja itse verkko-opetus opetusmuotona koetaan positiivisena kuten myös joustavuus ja vuorovaikutus. (Mannisenmäki & Manninen, 2004)
Verkko-oppimisympäristö edellyttää aktiivista ja dialogista työskentelyä, johon kaikki sitoutuvat. Erityisesti kirjoittamiseen perustuva verkkovuorovaikutuksessa opettaja tukee oppimisprosessia eteenpäin vievänä subjektina. Usein verkkoprosessin suurin kynnys on aloituksessa, sillä opiskelijoita ei näy eikä kuulu keskustelufoorumeille. Tämän vuoksi ohjaus tulee suunnitella ”etupainoiseksi” esimerkiksi lähettämällä jo ennen prosessin alkua tervetuloviesti, josta välittyy avoin ja rento tunnelma, mutta myös aktiivisuuteen kannustava sävy. Opettajan näkyminen verkkotyöskentelyssä on tärkeää. Empaattisuus ja avoimuus ovat vuorovaikutteisen ohjaajan tunnusmerkkejä.Toiminnallinen ohjaus kohdistuu oppimisprosessin tukemiseen ja erilaisten ohjeiden antamiseen tarvittaessa. (Mäkinen, 2005)
Luokassa tapahtuvassa tietokoneavusteisessa opetuksessa opettaja voi toimia ohjaajana kiertämällä ja auttamalla opiskelijoita tarvittaessa, kun ohjelman avustus ei ole riittävää. Tällöin opettaja pyrkii tukemaan oppilaan omaa ongelmanratkaisuprosessia antamalla tukea ja vinkkejä vain sen verran, että opiskelija selviää itse eteenpäin opetusohjelmaa käyttäen. (Ilomäki & Lakkala, 2006)
Tekniseen vuorovaikutukseen perustuvassa verkko-opetuksessa opiskelijoiden toiminta ohjeistetaan etukäteen siten, että he saavat ohjeet toimia ympäristössään. Ohjeet voivat olla etenemisjärjestyksessä esimerkiksi, että lue ensin materiaali ja tee sen jälkeen siihen liittyvät tehtävät. Tehtävissä voi olla myös omat ohjeistuksensa. Ohjeet ovat suoritus- tai käyttöohjeita, joilla ohjataan näkyvää toimintaa. Ohjauksen luonne on reaktiivista, eikä se kohdistu oppimisen ohjaukseen. Inhimillisen vuorovaikutukseen perustuvassa verkko-ohjauksessa voidaan käyttää myös yleisiä opiskelun kulkuun liittyviä ohjeita, mutta vuorovaikutuksellisessa oppimisprosessissa ohjaus elää ja muotoutuu ainutkertaisesti, joten siinä tarvitaan reaaliaikaisten ja tilanteiden mukaista ohjausta. (Mäkinen, 2005)
Blogi on tällä hetkellä yksi suosituimmista sosiaalisen median sovelluksista. Suurin osa yläkoululaisista ja lukiolaisista käyttää jotakin sosiaalisen median sovellusta (Pönkä, 2009). Tätä taustaa vasten sosiaalisen median käyttö opetuksessa ja sen tukena on perusteltua: verkkoympäristö on tuttu toimintaympäristö opiskelijoille. Sosiaalinen media on nykyaikainen tapa harrastaa, viettää aikaa ja seurustella, miksei siis opiskellakin? Itsetarkoitus sen käyttö ei saa olla, vaan sen on aidosti annettava lisäarvoa opetukseen ja oppimiseen. Blogia kannattaa käyttää vain niihin tarkoituksiin, missä sen käyttömahdollisuudet ja opetuksen tavoitteet kohtaavat. Ellei blogi sovellu johonkin oppiaineeseen tai jollekin kohderyhmälle, niin valittavana on paljon muita sosiaalisen median sovelluksia.
Verkko-oppimisympäristön käyttö aikuisopiskelijan opinnoissa on haastavampaa opiskelijan teknologisten taitojen vuoksi. Tänä päivänä on kuitenkin vähän ihmisiä, joilla ei olisi minkäänlaisia tietoteknisiä valmiuksia. Esim. avoimissa yliopisto-opinnoissa on käytetty jo vuosien ajan verkko-oppimisympäristöjä, mutta sosiaalinen media tekee niihin vasta tuloaan. Uskomme kuitenkin, että esim. blogin käyttö opetuksessa ja erityisesti opintoneuvonnassa on tulevaisuuden kehittämiskohteita aikuiskoulutuksessakin.
Lähteet:
Bransford, J. D., Brown, A. L. & Cocking, R. R. (2004). Miten opimme: Aivot, mieli, kokemus ja koulu. Helsinki: WSOY.
Hyvönen, P. (2009). Opiskelu-, oppimis- ja toimintaympäristö-luento 3.9.2009. Oulun yliopisto.
IIskala, T. & Hurme, T-R. (2006) Metakognitio teknologisissa oppimisympäristöissä. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja opetusteknologian opetuskäyttö (ss. 40-60). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.
Ilomäki, L. & Lakkala, M. (2006). Tietokone opetuksessa: opettajan apu vai ongelma? Teoksessa S. Järvelä & P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja opetusteknologian opetuskäyttö (s.196). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.
Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H. (2007). Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun (ss.87-88). Opetushallitus. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Mannisenmäki, E. & Manninen, J. (2004). Avoimen yliopiston verkko-opiskelijan muotokuva. Tutkimus opetuksesta, opiskelusta ja opiskelijoista verkossa. Raportteja ja selvityksiä 44 (ss. 51-71). Helsinki: Palmenia Â-kustannus.
Pönkä, H. (2009). Sosiaalinen media oppimisympäristönä -luento 14.9.2009. Oulun yliopisto.
Salovaara, H. (2006). Oppimisen strategiat ja teknologiaperustaiset oppimisympäristöt. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja opetusteknologian opetuskäyttö (ss. 103-120). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.
Blogin käyttö opetuksen ja ohjauksen tukena
Sisällysluettelo
1 Johdanto2 Oppimisympäristö ja oppimisen strategiat
3 Affordanssiteoria
4 Blogin pedagoginen käytettävyys
5 Pohdinta
Lähteet
1 Johdanto
Verkko-opetus ja verkko-oppimisympäristöt ovat muodostuneet yhä merkitsevämmäksi osaksi kaikenikäisten oppijoiden opiskelua ja oppimista. Tarjolla on yhä enemmän sähköisiä oppimisympäristöjä koulutuksen eri asteilla alakoulusta yliopistolliseen täydennyskoulutukseen. Verkko-opiskelumahdollisuudet lisääntyvät ja siten ajallisesti joustava ja paikasta riippumaton opiskelu mahdollistuu. Perinteisten suljettujen verkko-oopimisympäristöjen rinnalle on 2000-luvun lopulla tullut avoimet sosiaalisen median sovellukset, jotka ovat sekä helppoja että edullisia käyttää. Tässä esityksessä keskitymme yhden sosiaalisen median sovelluksen, blogin, käyttöön opetuksen ja ohjauksen tukena.
Erilaiset blogialustat ja -palvelut ovat helppokäyttöisiä: kuka tahansa voi julkaista oman bloginsa tai osallistua keskusteluun jonkun toisen ylläpitämässä blogissa. Yhä useammat opettajat ovat alkaneet tehdä opetus-, kurssi- tai tutkimussivustoja. Blogit soveltuvat hyvin opetuskäyttöön, eikä niihin ole olemassa valmista mallia tai kaavaa. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Blogia voidaan käyttää myös vapaamuotoisena keskustelu- ja palautekanavana, jolloin kommentointi täydentää luennolla tapahtuvaa keskustelua. Seuraavassa vaiheessa voidaan antaa opiskelijoille blogin päivitysoikeudet, jolloin blogi toimii osallistujien julkisena yhteistyöalueena. Omien blogien kirjoittaminen voi olla myös osana kurssin suoritusta. (Manninen et al., 2007)
Verkko-oppimisympäristön käyttäminen ja kehittäminen vaatii opettajilta kouluttautumista ja taitojen kehittämistä. Opettajien pedagoginen tuki voidaan järjestää osana tietohallintoa tai yhdistää opetustehtäviin. Verkko-opettajalta vaaditaan pedagogista osaamista, ymmärtämystä oppimisesta, opetuksesta, ohjauksesta ja koulutussuunnittelusta. Opettajalta edellytetään myös tietokoneen ja perussovellutusten hyvää hallintaa, oppimisalustojen toiminnan tuntemusta sekä verkkomateriaalin tuottamisen taitoa. (Koivisto et al., 2007) Myös opiskelijoilta edellytetään uusia oppimisen strategioita, jotta opiskelu verkkoympäristössä todella tukisi ymmärtävää oppimista. (Salovaara, 2006)
Tämän tehtävän tavoitteena on esitellä blogin käyttöä opetuksessa sekä kuvata sitä esimerkin avulla lukion ja yläkoulun opetuksessa. Tehtävässä esitellään verkko-oppimisympäristöjen käyttössä tarvittavia oppimisen strategioita, pohditaan blogin käytettävyyttä opetuksen tukena affordanssiteorian näkökulmasta sekä blogin pedagogista käytettävyyttä yläkoulu- ja lukio-opetuksessa. Ryhmämme jäsenillä ei ole kokemusta blogin käytöstä opetuksessa, mutta mielenkiintoa sen kokeiluun on. Työn tavoitteena olisikin saada muutama kokeilukerta blogin käyttöön opetuksen tukemisessa.
2 Oppimisympäristö ja oppimisen strategiat
Verkko-oppimisympäristöjen käyttö vaatii oppijalta totutuista toimintatavoista poikkeavaa oppimisen strategioiden käyttöä. Oppimisen strategioilla tarkoitetaan tietoisia kognitiivisia toimintoja, joiden avulla oppija pyrkii saavuttamaan oppimistehtävälle asettamansa tavoitteet. Tutkimusten mukaan ymmärtävän oppimisen voi saavuttaa todennäköisemmin käyttämällä oppimisen strategioita (esim. tavoitteiden ja toimintatapojen pohdinta) kuin ilman niitä. Oppimaan oppimisella tarkoitetaan mahdollisuutta erilaisten oppimisen strategioiden oppimiseen. (Salovaara, 2006) Esimerkiksi yliopisto-opintojen opintojaksokuvauksiin on tästä syksystä lähtien merkitty oppimistavoitteet, jotka helpottavat asettamaan tavoitteita omalle oppimiselle ja sitä kautta auttavat opiskelijaa löytämään itselleen parhaiten soveltuvat oppimisen strategiat.
Oppimisen strategiat voidaan luokitella seuraavasti:
1. harjoittelustrategiat - tiedon toistaminen (alleviivaus, muistisanat, tiedon kopiointi).
2. eloborointistrategiat - sisällön muokkaaminen ymmärrettävään muotoon tai itselle merkitykselliseksi (aiempi tieto, kokemus).
3. organisointistrategiat - tiedon jäsentely, ryhmittely, kategorisointi, käsitekarttojen laatiminen.
4. metakognitiiviset strategiat - oman oppimisen seuraaminen, tarkkailu ja tietoinen ohjailu.
5. affektiiviset strategiat - vaikuttaminen omiin sisäisiin tunnetiloihin (tietoinen keskittyminen, muiden asioiden sulkeminen ajatusten ulkopuolelle).
Kohdan 1. toimintatavat ovat pintatason strategioita ja kohtien 2.-5. syvätason strategioita. Jako tietoa toistaviin ja tietoa tuottaviin strategioihin ottaa huomioon myös sosiaalisen ulottuvuuden. (Salovaara, 2006)
Oppimisympäristö ohjaa oppijan käyttämien strategioiden valintaa. Oppija käyttää erilaisia oppimisen strategioita tilanteen ja tehtävän tavoitteiden mukaan. Oppimisympäristöjen käyttöä oppimisen tukena voidaan perustella sillä, että niissä oppija "pakotetaan" prosessoimaan tietoa ja käyttämään oppimisen strategioita. Teknologiaperustaiset oppimisympäristöt lisäävät oppimisen prosessien läpinäkyvyyttä, esim. tallentuvien keskustelujen ja oppimistehtävien muodossa. Verkko-oppimisympäristössä on helppo havaita oman toiminnan lisäksi myös muiden toiminta. Myös opettajan on helppo havaita, miten kukin oppija etenee ja milloin tukea tarvitaan. (Salovaara, 2006)
Salovaaran mukaan hyperteksti ei tuota parempaa oppimista kuin tavallinenkaan teksti, vaan merkityksellisiä ovat tekstin prosessoinnin strategiat. Ne helpottavat luetun sisällön ymmärtämistä, sen liittymistä aiemmin opittuun sekä tiedon soveltamista. Prosessointiin liittyviä strategioita on mm. tekstin pääideoiden hahmottaminen, muistiinpanojen tekeminen, tiedon organisointi, selittäminen, analysointi, hyperlinkkien luominen, käsitekarttojen tekeminen.On kuitenkin huomattava, että em. strategiat edistävät oppimista vain, jos ne eivät kuormita oppijan kognitiivista taakka. Oppijan, jolle hypertekstin käyttöympäristö vaatii ponnistelua, ei voi hyödyntää syvätason strategioita oppimisprosessissaan. Oppimisympäristön suunnittelussa on siis otettava huomioon sisällön lisäksi oppijoiden strategioiden käytön tukeminen. (Salovaara, 2006)
3 Affordanssiteoria
Affordanssi tarkoittaa toimijan ja ympäristön välistä vuorovaikutusta, jolloin täytyy ottaa huomioon opiskelijan ominaisuudet ja tarpeet sekä ympäristön tarjoamat mahdollisuudet. Affordanssit eivät ole ympäristön tai yksilön ominaisuuksia, resursseja tai piirteitä, vaan ne muodostuvat vuorovaikutuksessa/ havaitsemisessa / toiminnasssa / oppimisessa näiden välille (Hyvönen, 2009). Harto Pönkä on kuvannut sosiaalisen median palveluita Gene Smithin hunajakennostokuvalla (Smith, 2007), jonka avulla voidaan havainnollistaa sosiaalisen median teknisiä ominaisuuksia ja käyttömahdollisuuksia eli affordansseja. Keskellä sijaitseva kenno kuvaa henkilön verkkoidentiteettiä (identity). Ympärillä olevat kennot ovat läsnäolo (presence), suhteet (relationships), keskustelutavat (conversation), intressiryhmät (groups), maine (reputation) ja tiedon jakaminen (sharing). (Pönkä, 2009)
Affordanssiteorian mukaan blogi on verkko-oppimisympäristö, jossa toimijalta edellytetään tiettyjä oppimisen strategioita, jotta hän voisi hyödyntää blogin tarjoamat tekniset mahdollisuudet. Blogin tärkein käyttömahdollisuus on tiedon jakaminen tietylle intressiryhmälle. Reaaliaikaista läsnäoloa blogi ei mahdollista, mutta asynkroninen keskustelu ja kommentointi kuuluvat blogin teknisiin ominaisuuksiin.
4 Blogin pedagoginen käytettävyys
Käytettävyys on Tuhkasen (2008) mukaan mitta siitä, miten hyvin määrätyt käyttäjät voivat käyttää tuotetta tai palvelua määrätyssä käyttötilanteessa, kuten opiskelussa, ja samalla saavuttaa asetetut tavoitteet, kuten tuloksellisuus, tehokkuus ja miellyttävyys. Kun tarkastelemme oppimisympäristön tai oppimisaihion käytettävyyttä opetuksessa, niin kannattaisi keskittyä seuraavaan näkökohtaan. Iiskalan ja Hurmeen (2006) artikkelissa todetaan, että teknologinen ympäristö pitäsi rakentaa siten, että se auttaisi opiskelijaa suuntautumaan tehtävään eli kiinnittämään huomio ongelmanratkaisun kannalta krittiisiin vaiheisiin esim. apukysymysten avulla. Puhutaan oppijan metakognition tukemisesta eli scaffoldingista.
Verkko-opetusta on kehitettävä enemmän vuorovaikutuksen suuntaan ja pedagogiseen käytettävyyteen sekä helppokäyttöisyyteen tulee kiinnittää huomiota entistä enemmän huomiota. Mitä enemmän opetus painottuu verkkoon, sitä tärkeämmäksi pedagoginen käytettävyys nousee. Pedagogisen käytettävyyden puitteissa tulee kiinnittää paljon huomiota opiskelijoiden vuorovaikutus- ja opiskelutaitoihin sekä opiskelijoiden ohjaamiseen ja tukemiseen. (Tuhkanen, 2008)
Yläkoulu- ja lukio-opetuksessa voisi kokeilla kurssiblogin käyttöä. Sinne olisi helppo laittaa kurssin sisältö powerpoint-esityksenä. Blogista löytyisi myöhemminkin tunneilla käyty materiaali, jos opiskelija joutuu olemaan tunnilta pois. Tällä hetkellä tällaiselle ominaisuudelle on tarvetta, koska esimerkiksi lukiossa saattaa olla samaan kellonaikaan kaksi eri kurssia ja opiskelija joutuu tekemään valintoja, minne menee. Kurssiblogiin pitäisi saada myös ilmoitustaulu (liitutaulu), jonne laitettaisiin mm. ne tehtävät, mitä tunnilla tehtiin, tehtävänumeroineen sekä esim. kotitehtävät. Tehtävien ratkaisuja ei olisi sinne syytä laittaa. Esim. matemaattiset merkit on työläitä merkitä blogiin. Blogissa pitäisi olla myös keskustelukanava / kotiläksykanava, jonka avulla opiskelijat pystyisivät keskustelemaan ja ratkaisemaan yhdessä vaikeita tehtäviä.
Opettaja voisi myös osallistua näihin keskusteluihin ohjailemalla opiskelijoita oikeaan suuntaan ja oikeaan ratkaisuun. Keskustelua tulisikin tukea erilaisten kommentointityyppien avulla esim. kysymys, informaatio ja vasta-argumentti tai käyttämällä rooleja, kuten kysyjä, tarkkailija ja arvioitsija. Ohjaajan tulee ohjata keskustelua oppimistavoitteiden suuntaan esittämällä syventäviä kysymyksiä (Iiskala & Hurme, 2006). Ohjaajalla on tässä merkittävä rooli, jotta opiskelija motivaatio säilyisi loppuratkaisuun asti. Opiskelijoille tulee antaa tieto siitä, että opettaja seuraa heidän toimintaansa ja on kiinnostunut opiskelijoiden toiminnasta. Verkko-ohjaus ei ole sama asia kuin ohjeistus, vaan siihen kuuluu opiskelijoiden oppimisprosessin ohjausta alusta loppuun saakka.
Kurssiblogin täytyy ehdottomasti sisältää myös linkkivinkit-osio, jonne olisi aihealueittan koottu kaikkea mahdollista asiasta ja tämä olisi sellainen osio, jota täydennettäisiin yhdessä. Näin opiskelijat saisivat myös itse osallistua blogin sisällön tekemiseen ja kerätä sinne oman kiinnostuksen kohteita, julkaisuja tai vaikka vanhoja ylioppilaskokeita eli toisinsanoen kurssiblogiin annettaisiin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimisi osallistujien julkisena yhteisöalueena (Pönkä, 2009). Kurssiblogista voisi lähteä linkit myös jokaisen opiskelijan omaan oppimisblogiin /oppimispäiväkirjaan. Sinne opiskelijat voisivat koota ajatuksiaan meneillään olevasta kurssista ja kurssin lopuksi sen, mitä he oppivat. Kurssiblogissa voisi olla myös kurssia koskeva palautekanava. Oppilaat voisivat kommentoida kurssin vaativuutta, puutteita, hyviä ja huonoja asioita.
Ainakin lukiossa tällainen kurssiblogi toimisi oikein hyvin, koska opiskelijat ovat motivoituneita ja kiinnostuneita aineesta. Kokonaisvaltaiseen opiskeluun blogi ei ehkä sovellu ainakaan kaikissa aineissa. Esimerkiksi luonnontieteissä aineissa omakohtaisella kokeellisuudella on merkittävä rooli opinnoissa ja edelleenkin tarvitaan luokkahuonetyöskentelyä labrojen parissa. Blogi ei välttämättä sovellu myöskään kaikkeen yläkoulussa tapahtuvaan opiskeluun. Oppiaineiden pakollisuus/vapaavalintaisuus saattaa vaikuttaa oppimisympäristön käytön motivaatioon. Toisaalta sosiaalisen media käytöllä voitaisiin myös herättää kiinnostusta pakollisiin ja opiskelijoiden mielestä vähemmän kiinnostaviin oppiaineisiin. Opettajan kannalta oppimateriaalin tekeminen, ylläpitäminen ja opiskelun ohjaus verkossa voivat olla työläitä ja aikaa vieviä. Tämä saattaa johtaa siihen, että opiskelijat kokevat puutteita ohjauksessa ja vuorovaikutuksessa.
Blogin käytön hyviä puolia on:
1. Opetus monipuolistuu.
2. Kynnys tietokoneen käyttämiseen opiskelun tukena madaltuu.
3. Opettajan poissaollessa tunnin materiaalin ja tehtävät saa blogiin opiskelijoiden saataville.
4. Opiskelumotivaatio kasvaa.
5. Erilainen ja vaihteleva oppimisympäristö, tukee erilaisia oppimistapoja.
6. Oman tiedon jakaminen muille on vaivatonta ja helppoa.
7. Keskustelukanavan avulla opiskelijat voivat kannustaa toinen toistaan opinnoissaan.
8. Omaa oppimista voi seurata.
Kokeet ovat osoittaneet, että oppimisympäristöllä on oleellinen merkitys sille, mitä opitaan (Bransford, 2004). Joku ei opi luokkahuoneessa, mutta oppii verkkoympäristössä. Avoimen yliopiston verkko-opiskelijan muotokuvan tutkimuksessa verkko-opiskelun hyvänä puolena on aika- ja paikkajousto, sillä verkossa voi opiskella vaikka yöllä. Myös itsenäisyys kuuluu hyviin puoliin ja itse verkko-opetus opetusmuotona koetaan positiivisena kuten myös joustavuus ja vuorovaikutus. (Mannisenmäki & Manninen, 2004)
Käsitekartta blogin käytettävyydestä
6 Pohdinta
Verkko-oppimisympäristö edellyttää aktiivista ja dialogista työskentelyä, johon kaikki sitoutuvat. Erityisesti kirjoittamiseen perustuva verkkovuorovaikutuksessa opettaja tukee oppimisprosessia eteenpäin vievänä subjektina. Usein verkkoprosessin suurin kynnys on aloituksessa, sillä opiskelijoita ei näy eikä kuulu keskustelufoorumeille. Tämän vuoksi ohjaus tulee suunnitella ”etupainoiseksi” esimerkiksi lähettämällä jo ennen prosessin alkua tervetuloviesti, josta välittyy avoin ja rento tunnelma, mutta myös aktiivisuuteen kannustava sävy. Opettajan näkyminen verkkotyöskentelyssä on tärkeää. Empaattisuus ja avoimuus ovat vuorovaikutteisen ohjaajan tunnusmerkkejä.Toiminnallinen ohjaus kohdistuu oppimisprosessin tukemiseen ja erilaisten ohjeiden antamiseen tarvittaessa. (Mäkinen, 2005)
Luokassa tapahtuvassa tietokoneavusteisessa opetuksessa opettaja voi toimia ohjaajana kiertämällä ja auttamalla opiskelijoita tarvittaessa, kun ohjelman avustus ei ole riittävää. Tällöin opettaja pyrkii tukemaan oppilaan omaa ongelmanratkaisuprosessia antamalla tukea ja vinkkejä vain sen verran, että opiskelija selviää itse eteenpäin opetusohjelmaa käyttäen. (Ilomäki & Lakkala, 2006)
Tekniseen vuorovaikutukseen perustuvassa verkko-opetuksessa opiskelijoiden toiminta ohjeistetaan etukäteen siten, että he saavat ohjeet toimia ympäristössään. Ohjeet voivat olla etenemisjärjestyksessä esimerkiksi, että lue ensin materiaali ja tee sen jälkeen siihen liittyvät tehtävät. Tehtävissä voi olla myös omat ohjeistuksensa. Ohjeet ovat suoritus- tai käyttöohjeita, joilla ohjataan näkyvää toimintaa. Ohjauksen luonne on reaktiivista, eikä se kohdistu oppimisen ohjaukseen. Inhimillisen vuorovaikutukseen perustuvassa verkko-ohjauksessa voidaan käyttää myös yleisiä opiskelun kulkuun liittyviä ohjeita, mutta vuorovaikutuksellisessa oppimisprosessissa ohjaus elää ja muotoutuu ainutkertaisesti, joten siinä tarvitaan reaaliaikaisten ja tilanteiden mukaista ohjausta. (Mäkinen, 2005)
Blogi on tällä hetkellä yksi suosituimmista sosiaalisen median sovelluksista. Suurin osa yläkoululaisista ja lukiolaisista käyttää jotakin sosiaalisen median sovellusta (Pönkä, 2009). Tätä taustaa vasten sosiaalisen median käyttö opetuksessa ja sen tukena on perusteltua: verkkoympäristö on tuttu toimintaympäristö opiskelijoille. Sosiaalinen media on nykyaikainen tapa harrastaa, viettää aikaa ja seurustella, miksei siis opiskellakin? Itsetarkoitus sen käyttö ei saa olla, vaan sen on aidosti annettava lisäarvoa opetukseen ja oppimiseen. Blogia kannattaa käyttää vain niihin tarkoituksiin, missä sen käyttömahdollisuudet ja opetuksen tavoitteet kohtaavat. Ellei blogi sovellu johonkin oppiaineeseen tai jollekin kohderyhmälle, niin valittavana on paljon muita sosiaalisen median sovelluksia.
Verkko-oppimisympäristön käyttö aikuisopiskelijan opinnoissa on haastavampaa opiskelijan teknologisten taitojen vuoksi. Tänä päivänä on kuitenkin vähän ihmisiä, joilla ei olisi minkäänlaisia tietoteknisiä valmiuksia. Esim. avoimissa yliopisto-opinnoissa on käytetty jo vuosien ajan verkko-oppimisympäristöjä, mutta sosiaalinen media tekee niihin vasta tuloaan. Uskomme kuitenkin, että esim. blogin käyttö opetuksessa ja erityisesti opintoneuvonnassa on tulevaisuuden kehittämiskohteita aikuiskoulutuksessakin.
Lähteet:
Bransford, J. D., Brown, A. L. & Cocking, R. R. (2004). Miten opimme: Aivot, mieli, kokemus ja koulu. Helsinki: WSOY.
Hyvönen, P. (2009). Opiskelu-, oppimis- ja toimintaympäristö-luento 3.9.2009. Oulun yliopisto.
IIskala, T. & Hurme, T-R. (2006) Metakognitio teknologisissa oppimisympäristöissä. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja opetusteknologian opetuskäyttö (ss. 40-60). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.
Ilomäki, L. & Lakkala, M. (2006). Tietokone opetuksessa: opettajan apu vai ongelma? Teoksessa S. Järvelä & P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja opetusteknologian opetuskäyttö (s.196). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.
Manninen, J., Burman, A., Koivunen, A., Kuittinen, E., Luukannel, S., Passi, S. & Särkkä, H. (2007). Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun (ss.87-88). Opetushallitus. Vammala: Vammalan Kirjapaino Oy.
Mannisenmäki, E. & Manninen, J. (2004). Avoimen yliopiston verkko-opiskelijan muotokuva. Tutkimus opetuksesta, opiskelusta ja opiskelijoista verkossa. Raportteja ja selvityksiä 44 (ss. 51-71). Helsinki: Palmenia Â-kustannus.
Mäkinen, P. (2005). Mitä verkko-ohjauksella tarkoitetaan? [www-dokumentti] Päivitetty 14.1.2005. Viitattu 26.9.2009, http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/verkkopedagogiikka/index.php?valinta=10#verkko-ohjaus
Pönkä, H. (2009). Sosiaalinen media oppimisympäristönä -luento 14.9.2009. Oulun yliopisto.
Salovaara, H. (2006). Oppimisen strategiat ja teknologiaperustaiset oppimisympäristöt. Teoksessa S. Järvelä, P. Häkkinen & E. Lehtinen (Toim.), Oppimisen teoria ja opetusteknologian opetuskäyttö (ss. 103-120). Porvoo: WSOY Oppimateriaalit.
Smith, G. (2007). Social software honeycomb [Image] April 4, 2007. Retrieved September 26, 2009, from http://nform.ca/publications/social-software-building-block
Tuhkanen, H. (2008). Pedagogisen käytettävyyden merkitys verkko-oppimisympäristössä. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.9.2009, https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/37769/jamk_1210151847_8.pdf?sequence=1
Ohje: Koostakaa työnne tälle sivulle. Käyttäkää ryhmän yhteydenpidossa tämän sivun keskustelu-välilehteä.